Istun linja-autossa, hän on vieressä. Hän ei puhu, ei sano sanaakaan. Painan kuulokkeet korville ja musiikki soimaan. Lähestymme Turun satamaa. Uusi laiva odottaa lähtöä Ruotsiin. Risteilylle taas pitkästä aikaa. Terminaalissa on kaiken kirjavaa väkeä, suomalaisia, ruotsalaisia, kiinalaisia, japanilaisia, ja monista muista maista. Kävelemme kohti porttia numero viisi. Ovet avutuvat ja tungosen läpi laivaan. Uuden laivan tuoksu on huumaava. Ei ole sitä tavanomaista tunkkaista hajua. Viemme tavarat hyttiin ja suuntaamme kannelle sen jälkeen. Katsomme, kun laiva lähtee.
Lähdöstämme on nyt noin 2 tuntia aikaa. Muutaman snapsin jälkeen, alkaa olla taas tavanomaisen hauskaa. Ympärillämme menee ja tulee ihmisiä. Iltaa kohti mentäessä siirrymme baarin puolelle ja sen jälkeen tanssilattialle. Ilta sujuu hyvin. Muutamaa sanaharkkaa lukuunottamatta.
Muutama ventovieras istuu pöytäämme juttelemaan ja hetken puhuttuaan poistuvat. Minulla ainakin oli mukavaa. Kamerakin tuli tarpeeseen kuvia otettaessa. Illan päätteeksi baarin ovet menee kiinni ja meidän on poistuttava. Laiva keinuu ja me keinumme sen mukana kohti hyttiä.
Hassua, että matka on jo ohi. Toivon pääseväni useammin irtautumaan arkielämästä. Kotona makoilu ja kahvin juonti alkaa ja tuntua harvinaisen tylsältä. Onhan se kuitenkin ihan normaalia jos haluaa välillä muutakin kuin samaa jokapäiväistä aneemista rutiinia noudattaa. Jumitan katseeni valkoisiin "keittiön"verhoihini ja jatkan kahvini hörppimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti