Herra Jumalani

Olin kävelemässä. Kävelin viereiselle aukealle pellolle. Pienelle kumpareelle. Kuin joku olisi painanut minut maahan polvilleni. Aloin rukoilla. Huusin Jumalaa kuulemaan minua ja antamaan synnit anteeksi. Tämä oli uskomaton kokemus. Kirjoitus tietysti latistaa, mutta tämä oli vahva kokemus. Tunsin ensimmäistä kertaa olevani puhdas henkisesti.

Koulupäivinä

Istahdan bussin penkille. Katsahdan ympärille. Ei muita. Räntä keli. Saaneet varmaan kyydin. Yritän soittaa Mikelle. Nukkuu varmaan taas. Kavereiden kanssa mietitty, olisiko narkolepsia.       Ihmisiä tulee pikku hiljaa kyytiin poroholmalta ja muualta  reitin varrelta. 
             Vihdoin pääsen kaupunki bussien pääte pisteelle. Kävelen kaupan vierestä linja-auto asemaa kohden. Toisella bussilla vielä koululle asti.
             Masentava tunnelma koululla. Kaikki ovat niin anemisia. Saattaa johtua takatalvesta.
Kävelen päärakennukselle, menen juhlasaliin. Päivänavaus alkaa pian. Olen kerännyt jo kaikki päivänavaus merkinnät, mutta käyn niissä edelleen. Ne ovat rentouttavia.
           Aamunavauksen jälkeen. Kävelen luokkarakennukseen. Tunti alkaa tavalliseen tapaan. Koko päivä jatkuu samaa rataa kuten aina ennenkin. Ilta päivällä kuitenkin linjanvalvojallamme kuitenkin tulee taas raivonpurkaus. Kukaan ei kuuntele. Hiljaisuus iskee kun Siina alkaa huutaa meille. Koitan olla nauramatta kun Sara alkaa sättäämään vieressä. En halua suututtaa Siinaa enempää.
          Yksi päivä jälleen takana. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan.

Herään puhelimeni herätykseen. Torkutan muutaman minuutin. Nousen ylös, heitän aamutakin päälleni. Avaan tupakka askin, menen parvekkeelle, istahdan vanhalle harmaantuneelle rottinkituolille. Avaan tuhkakupin, sytytän tupakan. Seitsemännestä kerroksesta näkyy hyvin, kuinka koko maa on taas hautautunut lumeen. Karistan välillä. Koirani raappii parvekkeen lasiovea, päästän sen seurakseni. Joutsenet lentävät aurassa kerrostalomme ylitse. Tiputan tupakan tuhkakuppiin ja suljen sen. Maanittelen koiran mukaani sisälle. Kaadan raksuja sen metalliseen ruoka kuppiin. Raksut kolisevat metallia vasten. Haen kahvinpurut ja suodatin pussin lieden yläpuolelta kaapista. Suodatin pussi paikoilleen. Yksi.. Kaksi.. Ja puoli. Kaadan veden säiliöön ja laitan pistokkeen seinään. Naksautan vielä virrat päälle. Menen petaaman parisänkyni. Heitän violetin päiväpeitteen paiton päälle ja asetellen vihreät ja mustat tyynyt paikoilleen. Laitan radiosta soimaan musiikkia. Kävelen eteiseen avaan valkoisen välioven ja noukin aamulehden. Menen lasipöydän vierelle, laitan lehden pöydälle. Liikun takaisin keittiöön. Otan astianpesukoneesta puhtaan kahvikupin. Kaadan kahvia, otan maidon jääkaapista ja kaadan sitä sekaan. Kävelen takaisin pöydän ääreen. Levitän sanomalehden eteeni ja hörpin välillä kahvia. Koirani tulee vierelleni makoilemaan. Silittelen sitä oikealla jalallani. En jaksa kumartua kädellä taputtelemaan. Kännykkäni soi. Nousen pöydästä ja haen kännykän makuuhuoneesta. Pomo soittaa. Vastaan. Minulla on tänään alkanut työvuoro puolituntia sitten. Rauhallinen aamu loppuu lyhyeen. Soitan naapurille, että vie koiran lenkille heitän avaimen heidän postiluukusta mennessäni. Puen päälleni pesen hampaat ja lähden. Nappaan auton avaimet. Läimäisen oven perästäni kiinni ja juoksen portaita alas.

Aamu matka

Istahdan penkille.
Kangas päällysteinen metalli penkki.
Kangaskin hieman repsottaa.
Ikkunan kulmassa vanha ikkunaan litistetty purukumi,
pieni keltainen roskis pursuaa yli karamellipapereista.
Hätätilanteisiin tarkoitettu lasin rikkomis vasarakin on viety.

Huomaa, että on kaupunki liikenteen bussi.
Vanhoja, osittain hajotettuja ja likaisia busseja.
Silti jotenkin niin ihania.

Vanhan yläasteeni piha on edelleen autio.
No, ei mene varmaan edes koko tuntia niin siellä alkaa olla elämää.

Yläaste ajat ovat yksiä mieleen painautuneimmista.
Välitunnit harhailtiin pihalla kavereiden kanssa.
Tunnit tekstailtiin ja vaihdeltiin lappuja.
Opettajien mukaan laputtelua.

Linja-autossa

Vihdoinkin puhaltaa lämmin kevät tuuli etelästä.
Kävelen pysäkille ja nenääni ajautuu pöllyävän tiepölyn tuoksu.
Joka tuoksuu pitkään odotetulta keväältä.

Bussi näkyy jo..

Kiipeän bussin kyytiin kortinlukijan kautta.
Bussi heilahtelee muiden vielä mukaan noustessa.

Matka kulkee joen vierestä,
katson kuinka tuuli väreilyttää jään alta paljastunutta veden pintaa.

Käännymme pikatielle, katselen pikatien viertä ja huomaan,
kuinka talvi väistyy kevään tieltä.
Viime syksynä puimuroidun viljan korret näkyvät jo pelloilla lumen seasta.

Pajunkissoista muistan pian tulevan pääsiäisen.
Tulee mieleen yläasteen pääsiäsimuna jahti..

Bussissa

Katson auton ikkunasta,
kun maisema vaihtuu toiseen,
kerta toisensa jälkeen.
    Ylitämme joen siltaa pitkin
ja katson kuinka jäät sulaa,
päivä päivältä pienemmiksi lautoiksi.
     Huomaan, että kevät sapuu.
Ja se päivä lähjestyy.

Puut huojuvat tuulessa meno suuntaa kohden,
katselen vastaan tulevia autoja.
Kaikilla tuntuu olevan kiire.
Kukaan ei huomaa lähestyvän kesän tuloa.

Metsät vaihtuvat ja
avarat peltomaisemat muistuttavat minua menneistä
vuosista, ihmisistä ja ilon hetkistä.

Maisema muuttuu kaupungiksi ja ihmisten kiireeksi.
Onnellisia ihmisiä tuskin edes näkee katukuvassa..

Mutta minä olen, onnellinen joka tapauksessa, kaiken harmauden keskellä.

Esittelen itseni sinulle

Olen nuori naisen alku. Olen runollista ja kerronnalista kirjoittaja tyyppiä. Rakastan myös piirtämistä ja maskeerauksien tekemistä itselleni ja muille.Olen löytänyt myös oman tyylini kirjoittaessa ja piirtäessä. Valokuuvaaminen on myöskin yksi intohimoistani. Tein blogin, sillä haluan jakaa kuviani ja tekstejäni myös muille. Toivon kuitenkin, ettette kopioisi hengen hedelmiäni.  ©