Katson auton ikkunasta,
kun maisema vaihtuu toiseen,
kerta toisensa jälkeen.
Ylitämme joen siltaa pitkin
ja katson kuinka jäät sulaa,
päivä päivältä pienemmiksi lautoiksi.
Huomaan, että kevät sapuu.
Ja se päivä lähjestyy.
Puut huojuvat tuulessa meno suuntaa kohden,
katselen vastaan tulevia autoja.
Kaikilla tuntuu olevan kiire.
Kukaan ei huomaa lähestyvän kesän tuloa.
Metsät vaihtuvat ja
avarat peltomaisemat muistuttavat minua menneistä
vuosista, ihmisistä ja ilon hetkistä.
Maisema muuttuu kaupungiksi ja ihmisten kiireeksi.
Onnellisia ihmisiä tuskin edes näkee katukuvassa..
Mutta minä olen, onnellinen joka tapauksessa, kaiken harmauden keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti