Istahdan bussin penkille. Katsahdan ympärille. Ei muita. Räntä keli. Saaneet varmaan kyydin. Yritän soittaa Mikelle. Nukkuu varmaan taas. Kavereiden kanssa mietitty, olisiko narkolepsia. Ihmisiä tulee pikku hiljaa kyytiin poroholmalta ja muualta reitin varrelta.
Vihdoin pääsen kaupunki bussien pääte pisteelle. Kävelen kaupan vierestä linja-auto asemaa kohden. Toisella bussilla vielä koululle asti.
Masentava tunnelma koululla. Kaikki ovat niin anemisia. Saattaa johtua takatalvesta.
Kävelen päärakennukselle, menen juhlasaliin. Päivänavaus alkaa pian. Olen kerännyt jo kaikki päivänavaus merkinnät, mutta käyn niissä edelleen. Ne ovat rentouttavia.
Aamunavauksen jälkeen. Kävelen luokkarakennukseen. Tunti alkaa tavalliseen tapaan. Koko päivä jatkuu samaa rataa kuten aina ennenkin. Ilta päivällä kuitenkin linjanvalvojallamme kuitenkin tulee taas raivonpurkaus. Kukaan ei kuuntele. Hiljaisuus iskee kun Siina alkaa huutaa meille. Koitan olla nauramatta kun Sara alkaa sättäämään vieressä. En halua suututtaa Siinaa enempää.
Yksi päivä jälleen takana. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti