Aamutkin voivat olla kivoja

Pyöräilen kouluunpäin. Vihdoinkin lämmin kevät tuuli puhaltaa kasvoilleni. Tätä on odotettu. Kevättä. Musiikin soidessa kuulokkeista, katselen samalla ympärilleni ja toivon että puihin ja pensaisiin tulisi pian lehdet, jotta alkaisi näyttää kesältä. Aurinko lämmittää kasvoja ja nahkatakin kanssa alkaa tulla kuuma pyöräillessä. Varma kevään merkki. Pääsen kouluun asti, laitan pyöräni siniseen, katokselliseen pyörätelineeseen ja lukitsen pyöräni. Kävelen koulun aulaan ja siitä suoraan kahvioon, ostan kahvin ja kävelen takaisin ulos pyörätelineille. Istahdan keltaiselle penkille, jos sitä nyt enää keltaiseksi voi sanoa, kun maalit ovat kuluneet lähes olemattomiin. Otan taskusta tupakan ja sytytän. Nautin lämpimästä aamusta kahvin ja tupakan kera. 
Samalla mietin, että minne luokkaan pitäisi mennä. Soitan Roosalle ja kysyn, ei hänkään tiedä ja hän on vasta tulossa ja hän käskee odottaa pyörätelineillä. Odotan siis niin kauan, että hän tulee. 
Roosa saapui ja lähdimme kävelemään takaisin sisälle, etsimään luokkaamme. Tunnin alkua odotellessa luokan edessä vaihdamme viikonlopun kuulumiset nauramme toistemme jutuille ja rentoudumme ennen tunnin alkua sopivasti. 
Hetken hiljaisuuden aikana ehdin miettiä että tämä on selvästikin ollut mukavin aamu pitkään aikaan. Ilman murehtimisia ja ongelmia. Heräsin hyvin ja nopesti, ilman sähläämistä ja torkuttamista, ilman kiirettä. Jatkuisipa viikko näin.
Opettaja saapuu luokan eteen. Nostamme itsemme ylös, laukkujen ja takkien kanssa. kävelemme luokkaan, istumme paikoillemme ja alamme keskittyä taas kouluun.

Vappuna

 Istun linja-autossa, hän on vieressä. Hän ei puhu, ei sano sanaakaan. Painan kuulokkeet korville ja musiikki soimaan. Lähestymme Turun satamaa. Uusi laiva odottaa lähtöä Ruotsiin. Risteilylle taas pitkästä aikaa. Terminaalissa on kaiken kirjavaa väkeä, suomalaisia, ruotsalaisia, kiinalaisia, japanilaisia, ja monista muista maista.  Kävelemme kohti porttia numero viisi. Ovet avutuvat ja tungosen läpi laivaan. Uuden laivan tuoksu on huumaava. Ei ole sitä tavanomaista tunkkaista hajua. Viemme tavarat hyttiin ja suuntaamme kannelle sen jälkeen. Katsomme, kun laiva lähtee. 
Lähdöstämme on nyt noin 2 tuntia aikaa. Muutaman snapsin jälkeen, alkaa olla taas tavanomaisen hauskaa. Ympärillämme menee ja tulee ihmisiä. Iltaa kohti mentäessä siirrymme baarin puolelle ja sen jälkeen tanssilattialle. Ilta sujuu hyvin. Muutamaa sanaharkkaa lukuunottamatta. 
Muutama ventovieras istuu pöytäämme juttelemaan ja hetken puhuttuaan poistuvat. Minulla ainakin oli mukavaa. Kamerakin tuli tarpeeseen kuvia otettaessa. Illan päätteeksi baarin ovet menee kiinni ja meidän on poistuttava. Laiva keinuu ja me keinumme sen mukana kohti hyttiä.

Hassua, että matka on jo ohi. Toivon pääseväni useammin irtautumaan arkielämästä. Kotona makoilu ja kahvin juonti alkaa ja tuntua harvinaisen tylsältä. Onhan se kuitenkin ihan normaalia jos haluaa välillä muutakin kuin samaa jokapäiväistä aneemista rutiinia noudattaa. Jumitan katseeni valkoisiin "keittiön"verhoihini ja jatkan kahvini hörppimistä.