Päivät kuluvat, yksi kerrallaan, välillä hitaasti joskus nopeasti.. Joskus aika vain matelee, aivan kuin ärsyttääkseen. Istun luokassa, kuulokkeet korvilla, Jennifer Lopez-on the floor soi valkoisista kuulokkeistani. Odotan oppitunnin alkua.
Tämä on taas niitä hetkiä, kun aika kulkee matelemalla. Melkeimpä tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt.. nyt voin vain sanoa, että minulla on aikaa. Aikaa miettiä, ajatella, pohtia.. Viime viikot ovat olleet sekavia.. On ollut pakko elää minuutti kerrallaan ja pelätä mitä seuraava minuutti tuo tullessaan.
Katson kahvikuppia pöydälläni. Kahvi maidolla, vihreässä kupissa. Katsahdan ulos luokan ikkunan sälekaihtimien välistä. Keväinen aurinko on taas kadonnut pilviverhon taakse. Ilmat ovat lämmenneet, mutta taas alkaa sataa vettä. Minne jäi se viikko, kun aurinko paistoi joka päivä? Lämpimät auringontäyteiset päivät tuntuvat edelleen niin kaukaisilta ajatuksilta. Mutta ainut piristys on se tässä hetkessä, että sen on varmaa joka vuosi.. Kesä tulee aina ennemmin tai myöhemmin. opettaja saapuu luokkaan. Lopetan haaveiluni. Kaivan laukusta muistiinpanot ja avaan kirjan sivulta 26. Opettaja laittaa kalvon piirtoheittimelle, asettelee sen suoraan ja tästä lähtee taas yksi koulupäivä liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti