Istun keittiössäni.Tuijotan tyhjyyttä. Kun hän lähti, ympärille jäi vain pelkkää tyhjyyttä. Mutta tällä kertaa se tyhjyys ei ole ahdistavan musta, loputon kuilu. Tämä tyhjyys on valkoista, hyvää tyhjyyttä. Kaipausta, rakkautta, eloa täynnä. Tyhjyyskin voi siis tuntua hyvälle. Tämä on euforista tyhjyyttä, jossa olemisesta nautin. Tämä valkoinen "maailma," on odotusta, onnea ja toivoa täynnä. Tämä näyttää muistoistani ilon hetkiä, onnen hetkiä, rakastamiani hyviä muistoja. Tästä en halua palata menneeseen. Olen löytänyt. Olen löytänyt jotain vanhaa ja menetettyä, jotenkin uudenlaisen tunteen. Se on onnellisuus.. Ilo. Oloni ei ole enää ahdistunut. Olen vapaa.
Pysähdyn miettimään. Onko tämä nyt se uusi puhdas sivu, jolle voin alkaa kirjoittaa uutta elämää? Onko tämä se oikea "kultainenkeskitie?" Outo lämpö valtaa mieleni ja kehoni. Tämä saattaisi olla uuden hyvän alku. Miinua alkaa itkettää, mutta en ole surullinen. Mietin kaikkia menettämiäni ihmisiä, heillä on nyt parempi olla. En ole heille enään vihainen tai katkera.
Nousen ylös, katson ikkunasta. Enää ei näy harmautta. Kirkas päivä, joka tuo valoa, muuten pimeään huoneistoon. Mieleni halajaa ulos. Kävelen kohti parvekkeen ovea, avaan oven, pitelen valkoisesta kahvasta kiinni ja vaivihkaan hitaalla askeleella astun parvekkeelle. Ulkoilmakaan ei ole koskaan tuntunut näin hyvälle. Vetäydyn takaisin sisälle, kävelen, miltein juoksen eteiseen. Laitan mustat valkonauhaiset kengät jalkaan, heitän nahkatakkini päälle, ja pipon päähän. Otan avaimet ja ryntään rappukäytävään. Yleensä menen hissillä, mutta ajattelen, että portaat juoksemalla pääsen nopeammin. juoksen viidennestä kerroksesta portaat alas ulko-ovelle asti. Avaan oven ja astun ulos. Aivan uskomatonta miten ihanalta voikaan tuntua. Vain se että lähtee ulkoilmaan. muutaman hitaan askeleen jälkeen, lähden juoksuun kohti metsää. Tällä kertaa en juokse mitään pakoon. En menneisyyttä, en ahdistusta, en mitään. Juoksen aivan kuin yrittäisin ottaa kiinni jotain. juoksen kallioden ja metsän poikki, kohti korkeaa mäkeä. Mäen laella tunnen saavuttaneeni sen, sain siitä kiinni. en vain tiedä mistä, mutta tiedän että tämä on hyvää eikä pahaa. Näen mäen päältä koko kaupungin. Istahdan kalliolle, olen onnellisempi kuin koskaan. Näen merelle asti. Tuijotan merta.. Ja näen siellä koko tulevaisuuden. Katson itseäni kuin peilinkautta.
Sain sen kiinni. Olen onnellinen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti